Kerkko Koskinen : Biografia

Kerkko Koskinen (1973) eli jääkiekkoharrastuksella ryyditetyn lapsuutensa ei-niin-kulttuuripainotteisessa kodissa Espoossa. Kallion ilmaisutaidepainotteisessa lukiosta löytyi ystävät, joiden kanssa perustettiin Koskisen pöytälaatikkosäveltämiselle suunnan ja tarkoituksen antava Ultra Bra. Aluksi projektiluontoinen, Koskisen luotsaama yhtye tuli yleisön tietoisuuteen kesällä 1995 julkaistulla debyytti-ep:llään "Houkutusten kiihottava maku".

Projekti venähti lopulta kuuden vuoden, neljän kokopitkän albumin ja yli 320 000:n myydyn levyn mittaiseksi kappaleeksi suomalaista populaarimusiikin historiaa. Alkutaipaleen jälkeen Ultra Bran toiminta demokratisoitui, mutta Koskinen säilyi yhtyeen primus motorina ja ainoana säveltäjänä. Sellaiset kappaleet kuin "Minä suojelen sinua kaikelta", "Sinä lähdit pois", "Kirjoituksia" ja " Vesireittejä" löysivät tiensä alkuperäisen opiskelijavoittoisen yleisön lisäksi koko kansan suosikeiksi. Ultra Bran testamentiksi jäi massiivinen tuplakokoelma "Sinä päivänä kun synnyin" (2001), joka esitteli musertavan hittikataloogin lisäksi myös runsaasti ennenjulkaisemattomia sävellyksiä. Samaan aikaan Kerkko Koskinen hioi jo muita suunnitelmia.

Ultra Bran lopettamispäätöksen jälkeen oli selvää että Koskinen jatkaisi sävellystyötään muodossa tai toisessa. Vuosien varrella hän on tehnyt muutamien lyhytelokuvien musiikit (Aleksi Bardy: Silmä korvasta (1996), Milja Ahola: Kaksonen (1997), Pia Andell: Laiva (1998), Johanna vuoksenmaa: Taivas tiellä (1999)) ja flirttaillut myös mahdollisuudella ryhtyä puhdasveriseksi iskelmäsäveltäjäksi, mutta sille omaehtoiselle materiaalille, joka aikaisemmin kanavoitui Ultra Bralle, piti löytää joku uusi foorumi. Koskinen alkoi hahmotella levykokonaisuutta, joka tarvitsisi vain hyvän, tuoreen solistikasvon, miksei useampiakin. Niitä nyt ei kasva puissa eikä kivien allakaan, joten lopulta hän päätti astua itse mikrofonin taakse.

Bändin (Heikki Tikka - rummut, Eeva Koivusalo - basso, Miikka Paatelainen - kitara, Pekka Gröhn - hammond + Antti Lehtinen - henkinen kainalosauva/apulaistuottaja/perkussionisti) kokoamisen lähtökohtana oli muinaisten varjoeuroviisujen housebändissä häärinyt kolmikko - Heikki Tikka - rummut/Pekka Gröhn - basso/Miikka Paatelainen - kitara - jonka työskentelyyn Koskinen mieltyi Ultra Bran laulajarivistön ensiesittäessä kilpailukappalettaan "Sinä lähdit pois". Electric saunasta tuttu Gröhn laitettiin hammondin taakse Tikan ja Paatelaisen Fat Bullets/Fabulettes -luottosoittajan Eeva Koivusalon vallatessa bassotaajuudet.

Kiitelty omaehtoinen debyyttilevy "Rakkaus viiltää" julkaistiin 05.04. 2002. Radioaalloilla keinuivat taajaan singlet "Mayday", "Sateentekijä", sekä nimikappale "Rakkaus viiltää". Tähtimiehistöinen bändi hioutui huippuunsa levykiertueella ja festivaaliesiintymisissä.

Tämän jälkeen Koskinen katosi tutkasta putkahtaakseen ihmisten ilmoille Nousukausi-elokuvan sävelseppona, pokaten ensimmäisellä kokoillan elokuvallaan Jussipatsaan vuoden parhaasta alkuperäismusiikista. Koskisen musiikkia kuultiin myös Hymypojassa, mutta muuten mies pysytteli pitkään hiljaa, kypsytellen jatkoa debyytilleen.

Hiljaiselo loppuu nyt, "Tätä miestä ei ruoste raiskaa" -singleen. Elokuun 24. päivä ilmestyvä toinen albumi on saanut nimen "Lolita" - ja siltä on lupa odottaa paljon.